Paula-Kaisa Leppänen: Luonnonmukaisen hulevesien hallinnan vaikutus pienkohteiden biodiversiteettiin.
Kun lukee ensimmäisenä tuon otsikon, tulee itselle ajatus, että näinhän se on, jos kaupunkialueilla ja pienkohteissa otettaisiin enemmän huomioon luonnon monimuotoisuus, saattaisi se olla eräänlainen mittari ympäristön luomasta hyvinvoinnista. Seuraava ajatus on, etten tiedä luonnon monimuotoisuudesta niin paljoa, että kykenisin itse määrittelemään, mitkä tekijät tietyssä paikassa kertovat monimuotoisuudesta ja siitä seuraava, onko tämän kurssin tarkoitus opettaa meitä näkemään näitä indikaattoreita. Tuleeko minun lainata kirjastosta kirja erilaisista hyönteisistä ja perhoslajeista? Katsoin luennon ja tein muistiinpanoja, jotta ymmärtäisin paremmin, mistä on kyse. Paula- Kaisa Leppäsellä oli vielä keskeneräinen lopputyö esittelyn aiheena. Hän käsittelee aiheessaan kuinka luonnonmukaisilla keinoilla voidaan vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen piha- alueilla. Kaupunkialueilla tätä aihetta on tutkittu, mutta ei pientaloalueilla. Aihe lähestyy maisemasuunnittelijan työkenttää ja katson luentoa eteenpäin.
Aluksi esitetään kaksi olennaista kysymystä tutkimusaiheesta:
- Kuinka hulevesien hallintarakenteet ja maisemat vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen kaupunki alueella ja miten voidaan vaikuttaa luonnonmukaisella suunnittelulla ja rakentamisella?
- Kuinka luonnon monimuotoisuutta voidaan hyödyntää suunnittelussa ja tukea suunnittelulla pienpihojen osalta?
Sana biodiversiteetti kuulostaa jotenkin itsestään selvältä käsitykseltä. Niin niin se on sitä luonnon monimuotoisuutta eli sitä, kuinka paljon kyetään säilyttämään vanhoja lajeja ja mahdollisimman monipuolisesti rakennetussa ympäristössä. Taisi olla minulle oppimisen paikka, sillä se ei tarkoita kaikissa tilanteissa välttämättä pelkästään tätä. Leppäsen mukaan se tarkoittaa monia asioita, sillä sen voi määrittää geneettisillä, luonnonsuojelullisilla ja lajirikkauden näkökulmista. Monet mieltävät sen kuitenkin luonnon eliöstön lajirunsaudella, johon vaikuttaa paikka ja sen erityispiirteet. Esim. tietyllä paikalla viihtyvät sille alueelle tyypilliset kasvit. Näiden kasvien viihtyvyys liittyy myös siihen, onko lähistöllä vaarana esim. vierasperäiset lajit, jotka voivat syrjäyttää paikalle jo ominaiset herkemmät lajit. Ruderaatti alueet tarkoittavat ilmeisesti vain vähän häirittyjä alueita, joissa voi esiintyä lajirunsautta. Lajirunsaus ei sinänsä ole mikään luonnon monimuotoisuuden mittari vaan tietyt alueet on luokiteltu Suomen olosuhteissa, joilla viihtyvät sen alueen tyypilliset kasvit, eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä, kuinka paljon eri lajeja paikalta löytyy. Monimuotoisuutta tulisi suojella, sillä mitä enemmän alueella kuitenkin on lajirunsautta, sitä paremmin alue selviää ääriolosuhteissa. Esim. ankarana talvena tai kuivana kautena, on todennäköisempää, että lajit selviävät paremmin, jos niitä on runsaammin, sillä osa näistä kasveista kuitenkin selviää esim. paremmin sairauksista.
Seuraavaksi käsiteltiin pienvesien monimuotoisuutta, joka pitää sisällään vesialueen kasvillisuuden ja pien- ja pohjaeläimet. Eläimet ovat tavallaan osoitus veden monimuotoisuudesta. Näitä eläimiä voivat olla sammakot, liskot ja erilaisten hyönteisten kuten sudenkorennon toukat. Vesistöt tulisi suunnitella niin, että myös nämä viihtyisivät pienvesissä. Pien- ja pohjaeläimistä on myös hyötyä, sillä ne poistavat ravinteita kun biomassa lisääntyy. Veden resurssien käyttö on tehokkaampaa, kun vedessä on syöjiä enemmän. En tiedä, mutta voisivatko nämä hyönteiset ja pieneläimet puhdistaa vettä ja sillä tavalla parantaa esim. hulevesien laatua? Tästäkin on tutkimukset vielä kesken, mutta ainakin Jarno Hujasen kirjoittaman opinnäytetyön pohjalta tällaisen johtopäätöksen voisi tehdä.
Leppänen esitteli vielä aiheen toiminnallisesta ekologisesta yhdistyvyydestä, jonka voisi karkeasti suomentaa saarieliömaantieteeksi. Tämän mukaan kaikki elinympäristöt esiintyvät saarina ja toistensa sisällä olevina saarina, jotka taas toimivat käytävinä erilaisille eliöstöille kulkea. Kaupunki olosuhteissa tällaisia saaria voivat olla puistot, lammet, purot ja pihat. Lampien etäisyydellä toisiinsa nähden liittyy, kuinka hyvät olosuhteet eliöstöillä on monimuotoisuuden ja lajirikkauden kannalta. Sopivalla etäisyydellä olevat lammet edistävät lajien liikkuvuutta.
Luonnon monimuotoisuuden kannalta pienpihoilla on erityisiä piirteitä aiheesta, sillä ne ovat julkisen kontrollin ulkopuolella. Jonkin verran löytyy säädöksiä, mutta pihojen käyttö on riippuvaisia omistajistaan ja siitä, että omistajat voivat vaihtua. Pihojen käyttö on kiinni omistajien kiinnostuneisuudesta ja taidoista. Jollakin tavalla en näe, että asia on pelkästään tästä kiinni. Eikö täysin hoitamaton piha esim. autioituneet paikat ole oikeita luonnon monimuotoisuuden unelma paikkoja. Sieltä varsinkin löytää erilaisia kasveja ja kukkia, jotka houkuttelevat monipuolisesti hyönteisiä. Mielestäni rakennetusta pihasta voidaan rakentaa monimuotoisuuden kannalta monipuolinen ja samalla helppohoitoinen. Esim. näistä edellä käsitellyistä hulevesi asioista voisi ottaa esimerkkinä pihalle rakennettava kosteikot. Ne ovat helppohoitoisia, mutta parhaimmassa tapauksessa lajirunsaita kasvillisuuden ja eliöstön kannalta. Lisäksi pihoihin vaikuttaa 1- 3 vuotta kestävät ylläpito kaudet viherrakentamisen jälkeen. Lopuksi Leppänen oli koonnut aiheestaan päätelmiä, jotka olivat mielestäni aika käytännön läheisiä. Tutkimuksesta on saatu tuloksia, että kaupunki alueilla lampia tulisi olla 2 – 5 neliökilometriä kohden ja pientaloalueella 50 – 200, jotta veden ja kasvillisuuden luonnonmukainen laatu toteutuisi. Lisäksi loppuun oli esitelty Stepping stones ilmiö, joissa yksityispihojen kasvillisuus, lammet, purot voivat auttaa lajiston liikkumisessa. Hyvällä suunnittelulla voidaan asiaa edesauttaa ja vaikuttaa.
Viherrakentamisen kannalta esiteltiin vielä Korkeasaaren Petolintuhäkkiä ja siinä esiteltiin rakentamisen kannalta hyödyllistä tietoa. Pohjan laatu vaikuttaa veden laatuun, sillä se on avainasemassa viihtyykö pieneläimet lammessa. Veden sameus ei kerro veden laadusta.
Jaana Hakola: Martinlaakson yhtenäiskoulun hulevesien hallintasuunnitelma
Kun tuli katsottua tämä esitys, tuli mieleen, että on hyvin tuotu erilaisia kohteita, joissa näitä hulevesisuunnitelmia tarvitaan. Tämän kurssin tarkoitus oli ehkä keskittyä enimmäkseen piha-alueisiin, mutta tässä törmää kyllä muihinkin kohteisiin. Samalla näkee, millaisia ongelmia erilaisilla kohteilla on edessä. Esim. kouluilla ja päiväkodeissa vastustetaan yleensä sadepuutarhoja. Hakola oli tehnyt suunnitelman opinnäytetyönään Vantaan kaupungille, jossa tarkoituksena oli käyttää luonnonmukaisia keinoja hulevesien hallintaan ja esitellä käytännön toimenpiteitä ja ratkaisuja. Pohjana työlle oli Vantaan kaupungin laatima hulevesien käsittelyohjeet. Kohteessa oli paha hulevesiongelma, koska pinnat oli päällystetty kovilla päällysteillä ja vesi kerääntyi rakennuksen rakenteisiin (=kosteusongelmat), koska rakennuksessa poisjohtavissa maankaltevuuksissa oli ongelmia.
Yksi ratkaisu olisi ollut juuri tämä sadepuutarha, jossa pihalle olisi rakennettu hulevesien luonnonmukainen johtamisreitti, jolla olisi ehkäisty valumia ja tulvia. Toisaalta mieleeni juolahti, eikö pihalle olisi voitu rakentaa esim. jonkinlainen vesiaihe hulevesistä esim. pienimuotoinen suihkulähde ym. Tällaiset ratkaisut saattavat olla lapsille vaarallisia tai he eivät malta olla leikkimättä veden kanssa, joka taas saattaa aiheuttaa esim. sairastumisia, koska hulevedet eivät välttämättä ole puhtaita. Seuraavaksi esitettiin viherkaton hyödyntämistä, koska pihalle olisi hyvä saada vihreytystä, sillä piha on hyvin ankean näköinen asfaltin vuoksi. Osa pihasta oli kuitenkin säilynyt luonnonvaraisena, mutta se oli tontin reunamilla. Lasten leikkialueelle ja muutenkin asfaltin tilalta esitettiin käytettäväksi kivituhkaa, jolla saataisiin aikaiseksi veden läpäisevyyttä. Lisäksi pihalla oli käytetty tiivissaumaista kiveystä, joka on yhtä tiivistä kuin asfaltti vesien valumisen kannalta. Avoin asfaltti ei toimi Suomessa, koska talvella hiekoitukset tukkivat keväällä huokoset. Lisäksi kohteessa olisi voinut hyödyntää hulevesikasetteja. Uusi asia minulle oli, että valumakerroin ja kallistukset vaikuttavat hulevesien poisvirtaamiseen. Eli kohteen hulevesien valumakertoimissa tulee ottaa huomioon maaston pintakorot.
Muita hyviä napakoita ratkaisuja kohteessa olivat, että kasvillisuus siirretään pois seiniltä, sillä ne sitovat kosteutta itseensä ja saattavat vahingoittaa rakenteita. Tontilla korkotason lasketaan uusiksi, jolloin kallistuksilla saadaan vesi valumaan poispäin rakennuksesta. Kasvillisuus alueita lisätään pihaan, joissa voidaan hyödyntää hulevesiä. Nämä ovat mielestäni hyvin kiteytettyjä ratkaisuja, joita voidaan käyttää myös muissa kohteissa tai ainakin ne osaa ottaa huomioon eri kohteissa.
Oman oppimisen kannalta Hakola esitteli esimerkin Portlandista, USA:sta, jossa oli samantapainen kohde koulunpihasta. Ratkaisuna siellä oli käytetty pihan perusparannukseen sadepuutarhoja ja päällysteet muutettu läpäiseviksi. Pihaa hyödynnettiin lopulta opetuskäytössä ja myös koulun sisä- ja ulkoilma paranivat.
Näyttää, ettei hulevesi ongelmaa oikein kattavasti kyetty poistamaan. MIKSI? Jos talo on jo valmiiksi homepesä, täytyy asialle olla jokin järkevä ratkaisu, jotta lapset pystyisivät turvallisesti käymään koulua ilman, että tarvitsisi pelätä esim. astmaan sairastumista yms. Jos pihan kaadot ovat kaikki olleet rakennukseen päin, eikö siinä tapauksessa maata koulun ympäristössä olisi tullut kaivaa, jotta kaadot olisivat rakennuksesta poispäin. Millaista maata koulun ympäristössä on? Jos maa on kovin kallioista (lähistöllä oli paljon kallioita), voi se vaikeuttaa kaivamistyötä ja tulla aika kalliiksi, mutta kyllä asialle tulisi tehdä jotain. Kun kaadot ovat rakennuksesta poispäin, olisin itse sijoittanut sadepuutarhoja uomiin, joita olisi syntynyt koulun ympärille. Kuten Hakola mainitsi, suuressa roolissa olisi ollut viherkatto, mutta talon ollessa suojeltu, sitä ei voitu käyttää. Eikö tällaisissa tilanteissa, kun on kyse ihmisten hyvinvoinnista, voisi vaatia myös suojelukohteille pientä poikkeusta. kyseessähän ei ollut kulttuurihistoriallisesti arvokas puutalo vuosisatojen takaa, jonka ulkonäkö olisi merkittävästi muuttunut viherkaton myötä? Onneksi edes pienempiä muutoksia saatiin kuitenkin aikaiseksi. Esim. muutama kaivo pihalta saatiin poistettua.
Matleena Hallikainen: Iin vihreä kortteli
Tämä viimeinen kohde olikin sitten uudisrakennuskohde. Rakentamisen ideologiaa asumisessa on kyllä ajansaatossa alettu miettimään enemmän, kun pelkästään rakennusten sijoittamisella pyritään vaikuttamaan rakennusten energiatehokkuuteen. Oli mielenkiintoista seurata, millä tavalla työskentely etenee ja millaisia hulevesiratkaisuja on tällaisessa ympäristössä mahdollista käyttää. Minut yllätti se, ettei sadevesiä voida käyttää esim. wc- käyttöön Suomessa, vaikka se muutamassa muussa maassa on mahdollista. Voihan se tuottaa tappiota vesiyhtiöille, kun ihmiset huomaavat, että tällä tavalla voidaan säästää vesilaskuissa. Miten teknisesti se olisi mahdollista käyttää esim. talvella sadevettä wc:n huuhtomiseen? Jäätyvätkö putket? Ehkä tämä olisi käyttökelpoinen ratkaisu esim. mökeillä ja ulkohuusseihin. Entä onko kyse myös hygieniasta? Pelätäänkö, että puhdistamaton hulevesi on oikea bakteeripesäke? Sadevesien kerääminen esim. kaivoihin kuulosti hyvältä, sillä tuntuu, että vanhanaikaiset kaivot ovat katoavaa kansanperinnettä.
Toinen asia, jota mietin: syntyykö tällä asuinalueella, joka on sijoitettu aika metsän keskelle, niin paljon hulevesiä, että rakennuksissa täytyisi käyttää viherkattoja? Pinnoitemateriaaleina mainittiin kivituhka, nurmikivi ja suurempia rakoja kiveyksille. Mielestäni myös sora olisi käynyt hyvin käytettäväksi tähän ympäristöön. Plussaa minusta on se, että nurmen tilalla on suunnitteilla käyttää luonnonmukaista kasvillisuutta.
Tietoa Iin vihreästä korttelista:
http://www.iilaakso.fi/fi/korttelin_avaimet/Vihreän korttelin ajatuksesta tuli mieleen englantilainen ohjelmasarja Grand designs, joka esittelee erilaisia taloprojekteja. Tässä on pari linkkiä, jossa näytetään erästä ohjelmassa esitettyä taloa, joka on rakennettu mm. autonrenkaista ja maa-aineksesta. Talo muistuttaa minusta näitä Suomalaisia maakellareita, mutta kyllä tässä jotain ideaa on. Ehkä tällä ”maakellarimaisella” rakentamisella asuinalueilla saataisiin ratkaistua muutama hulevesiongelmakin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti