varpuo: VESI MENEE PINNASSA, EIKÄ RUMMUSSA !!!

Tommi Heinonen osasi kyllä pitää mielenkiintoisen ja havainnollisen luennon maisema-arkkitehdin työskentelystä ja kertoa, millä tavalla hulevedet ja vesien käsittely liittyvät suunnittelukohteisiin. Oli todella käytännönläheinen ja helposti ymmärrettävä luento.

Ensimmäinen kuva (wikipedia):

Näkyykö tässä putkia???? : D!

Tämä herätti kyllä ajattelemaan. Evoluution saatossa ilmeisesti ensimmäisenä eri ammattiryhmistä kehittyivät insinöörit, koska putkia käytetään vieläkin pääsääntöisesti hulevesien hallintaan… ;). Viemäröinnin systeemi on lähtöisin (ellen aivan väärin muista) jo Antiikin Rooman ajoilta. Kyllähän näitä putkia vieläkin varmasti tarvitaan, mutta ” viherpiipertäjä hihhuleiden” tulisi saada äänensä paremmin kuuluville, koska luonto on itsessään muokannut toimivan vedenkierron luonnossa. Ja ilmeisesti näin on jo tapahtunut, sillä asiaan on tulossa lakimuutos ja mm. Pihan yleisessä rakennustapaohje 2011 - kirjassa hulevesiä käsitellään osana pihojen rakentamista. Mielestäni luonnonmukainen hulevesien käsittely olisi hyvä liittää Insinöörien koulutukseen, ellei näin sitten ole jo tehty. Joka tapauksessa Heinosen lähtökohta, että hulevesiä pyritään ensi sijassa käsittelemään luonnonmukaisesti, on äkkiseltään ajateltuna luonnon monimuotoisuutta rikastava.

Tähän mennessä kurssilla olen opetellut, millaisia hulevesien käsittelymenetelmiä on ja, millä tavalla hulevesi- asiaa voidaan lähestyä. On nyt tullut sitten aika katsoa, miten käytännössä suunnitellaan hulevesiratkaisuja. Luennoilla sain tietää minulle uusista käsittelytavoista, kuten esim. Kempeleen hautausmaan idea. Ensin tutkitaan alueen pinnan muotoja, jonka pohjalta ei lähdetä alentamaan pohjaveden pintaa keinotekoisesti vaan korotetaan kohoumia, jolloin saadaan riittävästi tilaa hautapaikoille jolloin ne eivät pääse pilaamaan pohjavesiä. Järkevä idea. Seuraavassa Jyväskylän esimerkissä tutkitaan ensimmäisenä vanhoja pohjakuvia ja tehdään niiden pohjalta maisemaselvitykset ja pyritään muuttamaan alue niin kuin se luonnostaan olisi. Alueelta löydettiin vanhoja hulevesiä kerääviä painanteita, joita hyödynnetään suunnittelussa. Näistä painanteista kaivetaan uomat, joihin kerätään hulevedet, jolloin virkistysalue saadaan erilliseksi saareksi. Tässä virkistysalueen pelikentälle tarvittiin salaojitus, joka johtaa vedet uomaan ja siitä järveen, koska luonnonmukaiset keinot eivät pelkästään olisi riittäneet. Tämä siksi, että maa-aines oli savista, joka on vaikeasti rakennettavissa. Näiden esimerkkien kautta alkaa oppia, millä tavalla näitä hulevesi asioita kannattaa lähestyä.

Mukana oli myös asiaa viherrakentamisesta. Alla olevassa kuvassa on ”luurankokiveystä”, joka tarkoittaa, että isoilla luonnonkivillä tuetaan rantaviivaa, jolloin ranta ei veden pinnan vaihteluissa pääse syöpymään. Muistuttaa luonnonmukaista kivikkoista ja kalliosta merenrantaa.

Kuva: VSU

Sitten esimerkki kaakkurin uudesta ostoskeskuksesta. Alueelle ei ole vielä alettu rakentaa mitään ja tällä hetkellä tuolla paikalla on pajukkoa ja pieni metsäpala. Moottoritien ali kulkee pyörätie, josta en ole edes tiennyt, että sen kuivattamiseen tarvitaan pumppuja ja näiden pyörittämiseen sähköä. Kieltämättä kuulostaa aika kornilta. Ehkä näistäkin vesistä olisi voinut rakentaa jonkinlaisen vesiaiheen tai taideteoksen moottoritien viereen? Paikalle rakennettavan parkkipaikan hulevesiratkaisu oli aika yllättävä, sillä siihen ollaan ilmeisesti rakentamassa näitä hulevesikasetteja eli ”kaljakoreja”. Tunnilla oli joku hoksannut hyvän pointin, ettei näihin kerääntyvä hulevesi voi olla puhdasta, eikä sen vuoksi ole sellaisenaan käyttökelpoista. Ehkä tulevaisuudessa näitä vesiä voitaisiin vaikka pumpata kasteluvesiksi, jos puhdistamiseen löydetään jokin keino? Esim. muutaman sadan metrin päässä tältä alueelta on Kaakkurin viljelypalstat, joita Oulun kaupunki vuokraa kaupunkilaisille. Siellä ei ole kastelumahdollisuutta. Vesi täytyy kuljettaa kuivina kausina itse. Ehkä tässä voisi olla ratkaisu siihen? (Tosin vettä voi käyttää tähän tarkoitukseen vain, jos se on todella puhdasta.)

Saksassa olevaa käytäntöä, jossa kattopinta-alan viereen täytyisi rakentaa vastaava määrä viheraluetta, olisi hyvä saada juurrutettua myös Suomeen. Ehkä tällä suosituksella tai määräyksellä saataisiin madallettua kynnystä käyttää viherkattoja enemmän esim. suuriin liikerakennuksiin. Suomessa ei tosin ole niin tiivistä ja urbaania kaupunkirakentamista kuin Keski- Euroopassa, joten tähän saattaa mennä vielä aikaa.

Viherkatot ovat kyllä todella ohuita alle 10 cm paksuisia. Joissain blogeissa oli mainintaa näiden lämmön säätelyn vaikutuksesta, joka oli mielenkiintoinen pointti. Sen lisäksi ne luonnollisesti imevät sadevettä ja haihduttavat ja oli myös kiva tietää, että näiden ominaisuuksien kapasiteettia on tutkittu. Biodiversiteetin kannalta, ehkä näihin viherkattoihin voitaisiin istuttaa esim. hyönteisiä, kuten perhosia houkuttelevia kasveja. Alla linkki ruotsalaisen valmistajan sivuille.

http://www.vegtech.se/sv/hem.aspx

Juttua ylläpidosta: Jos kaupunkikuvaan lisätään sadepuutarhoja tai nurmen tilalta rakennetaan luonnonmukaisia alueita, voi se hankaloittaa roskien keräämistä. Tuli mieleen esim. Seattle, jossa näitä sadepuutarhoja käytetään katukuvassa enemmältikin - miten siellä asia on ratkaistu? Jyväskylän Tourujoen kohdalla oli minulle yllättävää, että veden pinnan nostamisella voidaan ehkäistä rantatöyräiden eroosiota. Tämä on ilmeisesti insinööritietoutta..Mutta nyt ei vettä laiteta putkeen +++. Kävimme keväällä katsomassa kohdetta, jossa huonolaatuinen sisävesi oli lähdetty puhdistamaan suodattamalla. Eli vesi valutetaan suodattavan patomaa-aineksen läpi seuraavaan altaaseen ja samalla tavalla siitä seuraavaan altaaseen, jolloin veden laatu parani. Tätä samaa ideaa voi ilmeisesti myös käyttää hulevesien käsittelyyn katualueilla.

Kuva Tommi Heinosen luennolta:

Berliinin esimerkki oli kyllä hieno! Autokannen päälle on rakennettu lampi. Kuvaa tästä kohteesta en valitettavasti löytänyt. En ollut itse luennolla, että olisin voinut kysyä, kuinka syvästi lammessa on vettä. Enkä ole myöskään käynyt paikan päällä, että olisin nähnyt, kuinka vesi pysyy puhtaana urbaanissa ympäristössä, vaikka siinä kasvaakin puhdistavia kasveja - ja tuleeko siitä hajuhaittoja. Mutta kaunis se on! Tuli mieleen, että olisi kyllä hienoa, jos tuollaisten hulevesi lampien lävitse menisi aidattu kevyenliikenteen väylä. Luennolla esitettiin vielä yksi kiva idea, jossa huleveden virtausta voi ohikulkijat käydä säätelemässä luukuista. On lapsille opettavainen ja jännä idea.

Lopuksi muutama kuva, miten hulevesistä voidaan tehdä taidetta